maanantai 20. maaliskuuta 2017

Homeinen hima ja sohvakyykytystä

Tämän postauksen olisi yhtä hyvin voinut nimetä "Kilometripostaus"...

Suomesta kun muuttaa melkein mihin tahansa päin ulkomaille, se on edessä – asumisen tason romahdus. Suomessa rakennetaan hyvin, tarkasti ja säännösten mukaan. Talvet ovat pitkiä ja kylmiä, joten asuntoihin on ollut pakko panostaa. Homeen vaarat tiedostetaan ja homeen syntyminen laitetaan huonon rakentamisen piikkiin – asunnossa ei kuulu olla hometta, ja ihmisiä suositellaan jättämään homekämpät ripeästi taakseen ennen kuin terveys menee. Mediassa on koko ajan juttuja homekouluista, homeesta työpaikoilla, ja homealtistuksen moninaiset oireet, etenkin hengitystieoireet, ovat tuttuja kaikille.

Kaikkialla ei ole samoin. Itä-Berliinissä asutaan vielä DDR:n aikaisissa kämpissä, jotka eivät ole ilmanvaihdosta kuulleetkaan. Minäkään en tiennyt, mitä se sellainen poistoilma tarkoittaa, ennen kuin ensimmäistä kertaa jouduin asumaan asuntoihin, joissa sitä ei ole. Pervopapan kämppä oli moderni, mutta kolmessa muussa kämpässä, joissa olen asunut, ei vain ole ollut minkäänlaista ilmanvaihtoa. Ei ole liesituuletinta, joka imisi kokkaamisesta tai kuumasta tiskivedestä syntyvän vesihöyryn. Vessassa ainoa keino päästää suihkussa käynnistä syntyvä kosteus ulos saattaa olla ikkuna. Kämpät ovat kosteita, pyykki ei kuivu välttämättä kolmessakaan vuorokaudessa, ja homeen syntymisestä ei täällä syytetä rakentajaa tai vuokraemäntää, vaan vuokralaista.


mustaa hometta ikkunan pokissa


Saksalaisten käsitys on, että hometta ei synny, kun vain tuulettaa asunnossa tarpeeksi. Ihmettelinkin alkuun, kun toisessa kämpässäni kämppis tuli ohjeistamaan, miten ikkunoita pitää aukoa joka päivä ja ikkunan alareunaan tiivistyvä vesi (kyllä, siis ihan joka kämpässä ainakin ikkunan alimpaan pariin senttiin tiivistyy vesipisaroita) pitää pyyhkiä pois, etteivät ikkunanpokat homehdu. No, ne kyllä homehtuvat joka tapauksessa mustaan homeeseen, koska kukaan ei voi olla siellä himassa 24/7 tuulettamassa ja vettä pyyhkimässä. Tuulettamisen ajaksi patterit pitää kiertää nollille, koska muuten lämmityslasku nousee pilviin. Tämä on tietenkin erikiva juttu ihmiselle, joka inhoaa kylmää.

Kylmästä puheenollen kaikki asumattomat huoneet, eli keittiö ja kylpyhuone on tapana pitää jäätävän kylminä, varmaan jossain 16-18 asteessa. Ekassa kämpässä luulin, että kyse on lämmönsäästöstä. Sitten sain kuulla ohimennen tuttavieni arvelevan kämppäni homehtumisen johtuvan siitä, että siellä on liian lämmin. Tästä päättelin, että ilmeisesti ihmiset uskovat, että kunhan kämpässä on tarpeeksi kylmä, se ei homehdu.

Kuvitellaanpa huone tai yksiö, jonka molemmat ikkunat ovat samalla seinällä, eli läpivetoa on mahdotonta saada syntymään. Poistoilmaa ei ole, eli asunnossa oleva ilma voi päästä sieltä ulos vain ikkunan avaamalla. Jos räntäisenä talvipäivänä avaa ikkunat ja vääntää patterit nolliin, niin estyykö kämppä sillä homehtumasta? Saksalaisen mielestä kyllä.

Homettahan ei tietenkään kämpissä ole näkyvillä, koska (näkyvästä) homeestahan pääsee kätevästi irti sinolilla ja kloriitilla. Tunnollisimmat vaihtavat homeiset tapetitkin. Vaihtoehtoisesti homeen voi myös maalata piiloon. Tästä päästään kierteeseen, jossa hometta ei muka missään kämpässä vuokrasuhteen alkaessa ole, ja vuokralaiselta voidaan pölliä vuokravakuudet sen perusteella, että tämä on aiheuttanut kämpän homehtumisen laiminlyömällä tuulettamisvelvollisuutensa. Näin kävi minulla kakkoskämpässä – vuokravakuudestani vedettiin sinolin, tapetin ja maalin hinta ja kerrottiin, miten home oli minun syytäni kun en kehotuksista huolimatta ollut tuulettanut tarpeeksi.

Nykyisessä kämpässä olen yrittänyt estää homeen syntyä ihan jo itsekkäistä syistä – terveyteni on muutenkin heikko, ja laulajalle olisi katastrofi joutua flunssakierteeseen tai saada astma. Kumppanillani on myös herkkä iho, ja hänen viimeisellä reissullaan tänne hän sai kyynärtaipeisiin verestävän ja kutisevan ihottuman. Tilanne on kuitenkin haastava, koska ainoa poistoilma on WC:ssä. Siellä on sellainen tuuletin, joka hurahtaa käyntiin, kun valo on ollut jonkin aikaa päällä. Välillä pidän valoa päällä ja vessan ovea kiilattuna kengän kanssa auki ihan, että kämpässä olevaa kosteutta imeytyisi vessaan. Tehostan tätä yleensä avaamalla asunnon toiselle puolella olevat ikkunat, jolloin saisin aikaan edes jonkinlaisen läpivedon yritelmän.

Pyykin kuivattaminen on ongelma. En yleensä edes viitsi pestä lakanoita, koska sen jälkeen kämppä on viikon kuin kasvihuone. Yhden hengen pyykkien kestää se kolme vuorokautta kuivua ja välillä ne eivät vain kuivu kokonaan kuivaksi ollenkaan. Kuivatan niitä yleensä huoneen lämpöpatterin vieressä ikkunan alla, mutta se on siinä mielessä huono ratkaisu, että ikkunanpokat ja puusälettä olevat kaihtimet homehtuvat. Ikkunoitakaan ei voi koko ajan pitää auki, tai lämpötila laskee liikaa.

Tärkeimmät pyykit kuivatan vessan patterin päällä, koska se on ainoa keino saada jotain puhdasta ja kuivaa päällepantavaa seuraavaksi aamuksi eikä vasta viikon keskivaiheilla. Olen myös järkeillyt, että se vessan imujuttu imee kosteuden, ja käydäänhän vessassa nyt herranjumala suihkussakin, ettei se pyykkien kosteus se suurin ongelma siellä pitäisi olla. Loppujen lopuksi kuskaan kaikki pyykit muutama vaate kerrallaan siihen vessan patterille, koska tuossa ikkunan vieressä ne eivät vain yksinkertaisesti kuivu lopullisesti koskaan.


kynttilän heijastuksessa näkyy ikkunan kosteus


Alkuun näkyvää hometta ei ollut juuri missään. Pikkuhiljaa vessan kattoon on ilmestynyt mustaa hometta, josta on mielestäni ihan turha ilmoittaa mihinkään, kun ruotsalaiselle kaverillenikin oli ilmoituksen yhteydessä vain todettu että no aijaa, ilmoittele sitten jos se homeläikkä siitä kauheasti suurenee.  Keittiöön hometta tulee keittolevyjen yllä olevan kaapin pohjaan, koska tosiaan siinä, missä Suomessa olisi liesituuletin, on täällä kaappi. Myös mikron alle kertyy hometta, ja olipa mikron oveen tarttunut ruokakökkärekin homehtunut, kun täällä on niin kosteaa.

Päähuoneessa ei luojan kiitos ole havaittavissa mitään kummempaa, ja ilma on ihan ok kunhan tuulettaa. Mutta sitten bongasin muutama päivä takaperin kivan pikku yllärin eteisestä… Täällä on eteisessä kaksi sellaista tiiviisti magneetilla sulkeutuvaa kaappia. Toinen on kaksiovinen ja säilytän siellä henkareissa säilytettäviä vaatteitani, koska ison huoneen puolella ei ole kunnon vaatekaappia. Lähempänä ulko-ovea oleva on yksiovinen, ja siellä on vain pölynimuri, joten katson sinne korkeintaan kerran viikossa.

Se kämppä, mistä minulta vietiin vuokravakuuksia, haisi homeelta. Sitä ei huomannut vielä, kun muutin sinne, mutta talven jäljiltä todellakin huomasi. Kumppani valitti, että haju tuli vaatteissani Suomeen saakka. Kun kämpän oven avasi, eteisestä vastaan löyhähtävä haju oli todella epämiellyttävä. Tunkkainen, kasvihuonetta tai maakellaria muistuttava. Samaa hajua ei ollut täälläkään alusta asti, mutta sanotaanko viimeisen parin kuukauden aikana eteiseen on ollut aina vain epämiellyttävämpää tulla ulkoa.

Viimeksi avasin kaapin imurointia varten tiistaina, kun vuokraemäntä oli tulossa tänne keskiviikkona viemään omaa sänkyään pois ja auttamaan minua tämän uuden sohvasängyn hakemisessa. En tiedä miten en ole aikaisemmin nähnyt sitä, mutta kaappi oli aivan homeessa sisältä. Seinissä on kymmeniä kahden euron kolikon kokoisia tai isompia, vihreitä homeläikkiä. Hyi saatana.


maistuis varmaan sullekin?

Päätin, että saksalaiseen tyyliin hoidan sitten homman sinolilla ja kloriitilla. Eihän se estä hometta kasvamasta takaisin, mutta ainakin sitä on sitten jonkin aikaa vähemmän ja edes se haju pysyisi poissa. Valitettavasti en vain ehtinyt tehdä asialle mitään, ennen kuin vuokraemäntä tuli käymään. Ja hän sitten oli tullut kämppääni omilla avaimillaan puoli tuntia ennen kuin ehdin töistä kotiin, ja oli sitten penkonut sitä kaappia ja ties mitä muuta, ja alkoi heti valittaa, että vessassa on hometta ja en saisi kuivata pyykkejä siellä ja kaapissakin on hometta. Yritin sitten selittää, että kämpässä nyt vain ei ole ilmanvaihtoa, ja jos minä en kuivata niitä pyykkejä vessassa ja homehduta vessaa, niin sitten kuivatan niitä ikkunan vieressä ja homehdutan ikkunanpokat. Hän muisti myös sanoa, ettei hometta vain silloin ollut, kun hän viimeksi oli kämpässä. Sanoin, ettei tietenkään, koska nyt kun minäkin ne sieltä sinolilla ja kloriitilla vetelen pois, niin seuraava vuokralainen ei huomaa mitään ennen kuin kuukausien päästä, kun home kasvaa takaisin.

Huoh. Olen kyllä varautunut, että vuokravakuudet pöllitään taas. Toisaalta jos se on pienin paha, mitä tuon nykyisen vuokraemännän kanssa tapahtuu, niin pidän sitä jo pienenä voittona. Olen tainnut jo aikaisemmin kertoa, että hänellä on koko ajan niitä jotain Facebook-riitoja, missä hän levittelee omalla seinällään jotain screenshotteja, missä hän on riidellyt jossain kommenttiketjussa tai yksityisviestillä tai en minä edes tiedä, ja sitten yrittää yllyttää muita mukaan haukkumaan sen toisen osapuolen. Olen niin varma, että ennen kuin tämä vuokrasuhde on täysin loppu, niin minä olen se, ketä siellä Facebookissa ristiinnaulitaan.

En olisi alun perinkään halunnut hänen kanssaan mihinkään tekemisiin, varsinkaan sellaisiin, että minun asumiseni on hänestä kiinni. Mutta eipä minulla ollut mitään mahdollisuutta saada opiskelijana normaaleilta markkinoilta kämppää, ja kimppakämppään en olisi enää suostunut menemään, joten piti valita joko tämä lievästi sanottuna ailahtelevainen vuokraemäntä tai paluu Suomeen. Hän on kertonut muun muassa, miten on ollut todistajana oikeudenkäynnissä jossain paloittelusurmassa, jonka surmaajan kanssa hänellä oli myös ollut riitaa ennen niitä surmia. Hän kertoi myös, miten hän oli vuokrannut treenikämppäänsä jollekin, ja se joku oli väittänyt hänen varastaneen heidän rahansa, ja siitä oli sitten tullut kauhea riita ja tavaroita oli viety pihalle ja omaisuutta tuhottu ja ovia lukittu ja mitä kaikkea.

Alkuun pyysin vuokraemännän aina tänne hakemaan rahojaan, ettei minun tarvitsisi juosta ympäri kaupunkia siksi, ettei hän suostu ottamaan tilisiirtoa, koska ei halua että minun täällä asumisestani jää todisteita. Jossain kohtaa totesin, etten halua häntä tänne käymään ja selittämään niistä ainaisista riidoistaan, vaan aloin käydä viemässä rahat hänen työpaikalleen, jossa hän joskus oli itse, ja joskus jätin vain kirjekuoren alaisille.

Viikko, pari takaperin hän alkoi kuitenkin mankua sitä parvisänkyään, ja kun minulle tarjottiin tätä vuodesohvaa työkaverin kautta, niin mietin, että kysyn nyt sitten samalla onko sillä vuokraemännällä joku auto, millä roudata. Hänellä oli omien sanojensa mukaan ”bus”. Ajattelin, että kyseessä on sitten joku vähintään pakun kokoinen auto, ja hän vielä sanoi, että kyytiin mahtuu kolme ihmistä, joten laskin, että se on sellainen kun pakussakin, että edessä on kolme penkkiä ja ei muita penkkejä.

En edes osaa selittää, miten vaikeaa täällä mamuna tuollaisen yhden sohvankin muutto-operaation järjestäminen voi olla. Kaikki kaverit käyvät töissä eri osissa kaupunkia, kaikki ovat väsyneitä, kaikilla on pitkät työmatkat ja kiire ja lisäksi harrastuksia. Kitaristi ei voinut tulla jeesimään, koska hän on viikolla illat töissä. Rumpalilla oli sähly. Yhden pariskunnan toisella puolella on selkä paskana ja nostokielto, ja toisella oli joku harrastus. Lopulta yksi kaveri, jolla on rajoitteita vain sen suhteen, missä asennoissa saa nostaa (ei pitkälle eteen taivuttaen) ja yksi nainen, joka sukupuolestaan huolimatta on todella vahva, lupautuivat avuksi.

Aikatauluista johtuen en pystynyt kuitenkaan pyytämään heitä vielä menomatkalle mukaan. Lähtö piti olla minun kämpältäni klo 19, ja toinen pääsi töistä vasta klo 19. Järkeilin myös, että ehkä siellä toisessa päässä sillä työkaverin tuttavalla, keneltä sohvan haen, on jotain perhettä kotona, ja he voivat auttaa. Ajattelin myös, että vaikka vuokraemäntä oli sanonut, että hänelläkin on kantokielto, niin hän voisi edes vähän auttaa ohjaamaan tms. Siellä päässä piti myös olla hissi ja mahdollisuus parkkeerata suoraan oven eteen, joten järkeilin, että apu tulee enemmän tarpeeseen minun päässäni, jossa on vain portaat.

No, operaatio oli sitten kokonaisuudessaan hankala ja vuokraemäntä käytti kyllä kaiken energiansa tehdäkseen illasta minulle niin vittumaisen kuin mahdollista.

19.3.2017


Olimme sopineet, että lähtö on täältä kämpältä klo 19 ja meidän pitää olla siellä toisella kämpällä klo 19.30 (alun perin sohvan omistaja vaati klo 19, koska hänen pitäisi lähteä klo 19:40 jumppaan, mutta sain sitten onneksi ymmärrystä että tuollainen minuuttiaikataulu ei oikein käy yksiin sen kanssa, että operaatio pitää sovittaa monen eri töissäkäyvän ja eri kaupunginosassa asuvan ihmisen aikatauluihin). Tulin tänne klo 19, ja oletin, että lähdemme samantein ajamaan, koska olin sitten jo kutsunut ne kaksi kaveriani tänne klo 20. Vaan ei. Vuokraemäntä valitti homeesta, valitti pyykeistä, ja alkoi purkaa sitä parvisänkyä osiin.

Jossain kohtaa jouduin sitten tosissaan alkaa painostamaan, että eikö voitaisi nyt lähteä, kun se sohvan omistaja odottaa meitä puoleksi ja omat kaverini tulevat tänne jo kasiksi, että mehän voimme purkaa sen sängyn sitten vaikka kaikki yhdessä kun olemme täällä päässä. Pääsimme lähtemään klo 19.20, ja olimme sitten perillä joskus 19:40.

Perillä odotti yllätys. Sohvan omistaja oli yksin, ja siinä missä hän oli luvannut, että sohvan saa kolmeen eri osaan, hän ei meinannut saada niitä osia ensin alkuunkaan eroon toisistaan. Ja sohva on järkälemäinen kulmamalli, eli sitä ei ole mitään mahdollisuutta kuskata yhtään mihinkään sellaisenaan. Hän sitten onnistui sanomaan vähän tyhmästi, että hän oletti, että minä tulen sinne usean _miehen_ kanssa. Vuokraemäntä siihen sitten feministinä tokaisi, että ei ole hänen naiseudestaan kyse vaan siitä, että hänellä on selkä paskana.

Sohvan omistaja sanoi, että hän oli kyllä liittänyt mitat siihen mainokseen sohvasta, minkä oli lähettänyt työkaverilleni. Minä taas sanoin, etten ole valitettavasti mitään mittoja nähnyt, vaan ainoastaan valokuvan. Muistan kyllä kelanneeni, pitäisikö minun pyytää mittoja, mutta tulin siihen tulokseen, että en minä minkään mittojen perusteella osaa laskea, mahtuuko se sohva kääntymään täällä minun asuntoni rappukäytävän kierreportaissa, tai mahtuuko se eteisestä sisään. Pitäisi varmaan olla aika edistynyt matemaatikko, että osaisi sellaisia laskutoimituksia tehdä. Jotenkin myös oletin, että vuokraemännän ”bus” on niin iso auto, että sinne mahtuu sohva kuin sohva, eikä minulle tullut mieleen kysyä, minkä pituinen sohva sinne mahtuu. Sehän oli sitten loppujen lopuksi pakun kokoinen auto, jossa oli niiden kolmen penkin takana toinen penkkirivi, josta sai sentään selkänojat kaadettua.

Tilanne kävi  hyvin kireäksi, ja kun minua syytettiin siitä, etten ollut tuonut mukanani niitä isoja vahvoja miehiä muuttamaan, niin tokaisin sitten että niin, tämä on tätä maahanmuuttajan elämää. Minulla on helvetin vahva isoveli, joka harrastaa voimannostoa, ja hän asuu Suomessa. Kumppanini on todella vahva ja lihaksikas, ja hän asuu Suomessa. Isäni (johon tosin en ole väleissä) on entinen kehonrakentaja, mutta asuu Suomessa. Teki mieli sanoa, että ylipäätään ihme, että löysin jonkun, jolla on iso auto ja pari tyyppiä auttamaan sinne oman taloni portaikkoon keskellä viikkoa joustamattomalla aikataululla.

Vuokraemäntä teki sitten kaikkensa nolatakseni minut sen sohvan omistajan edessä. ”Voi Mieletön Migreenikko, miten sä oikeen kuvittelit, että me saadaan tää sohva kyytiin?” Voi Mieletön Migreenikko, mähän kuule ihan oletin että tää on joku pieni IKEA:n sohva, miten sä oikeen kuvittelet, että tää edes mahtuu sinne asuntoon sisälle?” Tässä kohtaa syntipukki oli sitten löytynyt ja se sohvan omistajakin alkoi että ”Anne (työkaveri, nimi muutettu) kans vähän epäili että mahtuuko sulle näin iso sohva, kun asut kuulemma jossain pienessä yksiössä, mutta mä olin laittanut ne mitat siihen kuvan yhteyteen, niin ajattelin että sä tiedät, mitä teet.” Yritin sitten sanoa, että tottakai tajuan, että sohva on nykyiseen kämppääni iso, mutta kai se nyt sisälle sentään mahtuu ja minulle on ihan sama vaikka en mahtuisi siellä kämpässä sen jälkeen liikkumaan, kun kuitenkin muutan kohta pois.

No, siinä kohtaa kun minä sitten aloin miettiä, että jos tämä operaatio on nyt niin tyhmä ja huonosti organisoitu, niin ehkä koko sohva jää sitten sinne. Siinä kohtaa se sohvan omistaja onneksi otti ohjat käsiinsä, ja alkoi kantaa sohvaa minun kanssani ja neuvoa, mihin suuntaan pitää kääntää ym. Vuokraemäntä kieltäytyi millään tapaa auttamasta, ja jossain kohtaa se sohvan omistaja huusikin hänelle että voisit nyt sentään edes auttaa työntämään sitä tässä lattialla (jossa se liukui tosi vaivattomasti), vaikket saakaan kantaa, että ei tämä nyt kantamista ole.

Tässä kohtaa puhelin soi, ja molemmat kaverini olivat jo odottamassa toisessa päässä kämppäni ulkopuolella kylmässä. Pahoittelin, toivoin vain vajoavani maan rakoon ja melkein pillahdin itkuun. Tottakai se vuokraemäntä tuli siihenkin huutamaan, että laita se puhelin pois. Että minä en olisi saanut edes ilmoittaa niille kylmässä ulkona odottaville kavereilleni, kuinka kauan vielä kestää tai missä olen.

Sohvan saaminen autoon olikin sitten niin, että sohvan omistaja yritti järkeillä, miten päin sohva mahtuu sisään, ja vuokraemäntä vain päivitteli ja vakuutteli, ettei sohva tule ikinä mahtumaan sisään ja ”voi Mieletön Migreenikko, miten sä ikinä kuvittelit, että se sohva mahtuu tähän autoon, mä luulin että se olisi vain joku kahden istuttava pikkusohva”. Sohvan omistaja kuitenkin sulki lopulta korvat siltä valitukselta ja alkoi vain kantaa sohvaa kanssani autoon ja järkeillä miten päin saa minkäkin osan menemään ja lopulta sohva oli sisällä.

Viimeinen nihkeys tuli sitten siinä, kun minulla ei ollut näitten tilisotkujeni takia käteistä, mutta onneksi oli pelisilmää sen verran, että sanoin laittavani tilisiirrolla vähän ylimääräistä, kun se sohvan omistaja jeesi niin paljon. Ajomatka kämpilleni oli jäätävä. Yritin keventää tunnelmaa juttelemalla ja vitsailemalla, yritin pahoitella, mutta vuokraemäntä oli päättänyt mököttää, joten loppujen lopuksi vain latelin ajo-ohjeita lakonisesti.


19.3.2017

Kun vihdoin pääsimme kämpälleni, ystäväni olivat odottaneet ulkona 25 minuuttia. Onneksi sentään heillä oli ollut seuraa toisistaan ja ulkona oli joku 8 astetta lämmintä. Saman tien kävi myös selväksi ero luonnevikaisen vuokraemännän ja ihanien ystävieni välillä. Ystäväni tulivat vain halaamaan, eivät valittaneet odottamisesta, eivätkä kertaakaan sanoneet mitään sen suuntaistakaan, ettei sohvaa saataisi kannettua. He olivat onneksi molemmat olleet monessa muutossa mukana ja olivat vahvoja ja hokasivat hyvin, mihin suuntaan piti kääntää ja milloin.

Ensin autoimme vuokraemäntää purkamaan sen sängyn, ja siinä missä hän vieläkin oli vaisu ja osoitti mieltään, olivat ystäväni puheliaita ja ystävällisiä ja puhuivat vuokraemännälleni sujuvahkoa mamusaksaa eivätkä millään tavoin osoittaneet merkkejä, että mikään tilanteessa olisi harmittanut heitä. Ja ei kai harmittanutkaan, koska normaalille aikuiselle ihmiselle muuttoapuna oleminen ja pieni odottelukin on ihan normaalia, aikuisen ihmisen elämään kuuluvaa puuhaa eikä jotain, mistä pitää alkaa kiukutella kuin hiekkalaatikolla.

Koko aikana vuokraemäntä ei tullut millään tavoin auttamaan meitä, ei siis edes avaamaan ovea tai laittamaan valoa rappukäytävään, vaikka kerran pyysin, kun se sammuili itsekseen ja meillä oli kädet täynnä töitä. Minä olin ollut vuokraemännän hyökkäyksen takia ihan vakuuttunut, että ei se sohva nyt sitten varmaan mene edes koko rakennukseen sisälle tai mahdu kääntymään portaikossa tai mene eteisestä sisään tai mahdu asuntoon sisälle, mutta ei se loppujen lopuksi niin ihmeellinen homma edes ollut. Opin, että muuttamisessa on paljon enemmän kiinni tekniikasta kuin voimasta, mutta voimaakin tarvitaan. Olin niin pirun tyytyväinen, että olin käynyt salilla, koska vaikka minusta ei järisyttävän paljon apua ollutkaan, niin ainakin onnistuin olemaan loukkaamatta itseäni, koska tiesin vähän millä ponnistaa ja minulle on kehittynyt edes jonkinlainen perustaso kehonhallinnassa.

Olin ja olen edelleen todella vaikuttunut, miten vahva se naispuolinen ystäväni on. En siksi, ettei nainen voisi olla vahva vaan siksi, että naiselta ottaa paljon miestä enemmän aikaa ja vaivaa kehittyä vahvaksi. Olen huomannut sen salilla, kun selvästi vasta aloittamassa olevat teinipojat nostavat ekalla kerralla samoja tai isompia painoja, mitä minä vuoden, puolentoista nousujohteisen harjoittelun jälkeen. Jos minulla siis on mies- ja naispuolinen ystävä, jotka molemmat ovat yhtä vahvoja, niin se nainen on saattanut tehdä sen eteen vaikka kaksinkertaisen duunin. Hän ei myöskään näytä minua isommalta, mutta miehille kai kasvaakin helpommin naista isommat lihakset, vaikka pienemmän näköisissä lihaksissa voi olla valtavasti voimaa.

Olin myös hyvin vaikuttunut, miten hyvin hän hahmotti sen, mihin pitää milloinkin kallistaa tai miten päin sohvaa pitää kantaa. En siksi, että se olisi erityisen ihailtavaa naiselta vaan siksi, että ihailen sitä ihan keneltä tahansa, koska itse olen ihan superhuono hahmottamaan sellaista. Ja toisaalta muutossa en nyt vain ole koskaan kantanut niitä isoja huonekaluja, koska aina on ollut paikalla paljon vahvempaa porukkaa, jonka on ollut järkevämpää kantaa ne, ja minä olen keskittynyt pienemmän romun roudaamiseen. Minulla ei siis ollut etukäteen mitään käsitystä siitä, miten jotain sohvaa kuuluu kantaa portaikossa tai miten sen saa parhaiten pienestä eteisestä läpi.

19.3.2017

Tulipa pitkä tarina, mutta tuo, miten vuokraemäntä minua kohteli, ja vielä työkaverini kaverin edessä, oli jotain niin törkeää. Tässä kohtaa jo tajuan, että tarkoitus on vain kiusata minua ja olla minulle inhottava ja yrittää nolata minut, eikä vika ole oikeasti minussa (sen huomasi siitäkin, miten se sohvan koko ei omille ystävilleni ollut mitään kauhisteltavaa, vaikka he sentään joutuivat kantamaan sitä portaikossa). Ei sen tajuaminen kuitenkaan auta, kun ei voi puolustautua, tai minulla ei ole sitten enää edes tätä homeista kämppää. Olen myös saanut siitä vuokraemännästä niin luonnevikaisen käsityksen, että edes täältä lähtiessäni en aio haistattaa hänelle, koska minulla on kaikin puolin sellainen olo, että siitä ihmisestä on vain parasta pysyä hyyyyyvin kaukana ja häntä on parasta olla suututtamatta, vaikka se olisi kuinka oikeutettua.

Työkaverini kaverin kanssa sain asiaa onneksi paikkailtua sillä, että kiittelin vielä häntä Whatsapissa moneen kertaan avusta ja ihan suoraan pahoittelin ikävää tunnelmaa ja sanoin, ettei minun ollut ihan helppo löytää muuttoapua, kun olen vielä aika uusi täällä. Laitoin myös hänen tililleen sovitun 50€ sijasta 70€. Se 20€ ei ole minulle raha eikä mikään, mutta se on tietenkin aikamoinen prosentuaalinen lisäys sovittuun hintaan ja selkeä signaali, että homma ei nyt mennyt ihan niin sujuvasti kuin piti, ja minä olen siitä pahoillani ja haluan korvata sen.

Uskon, että hänelle jäi ihan hyvä maku. Siitä, miten hän alkoi päättäväisesti lykätä sitä sohvaa sinne autoon vuokraemäntäni marmattaessa vieressä, päättelisin myös, että hän tajusi, että vuokraemäntä nyt vain on hankala ihminen. Ikävintähän oli se, että minä olin joutunut puhumaan ”vuokraemännän” sijaan ”ystävästä”, koska enhän minä virallisesti vuokraa tätä kämppää häneltä. Työkaverin kaverin oletus siis oli, että olen ihan vapaaehtoisesti valinnut tämän ihmisen läheisyyteeni. Ehkä hän sitten tuosta viestistä kuitenkin tajusi, että koska ”muuttoapua oli vaikea saada”, niin vihjasin siihen, että jouduin ottamaan kenet sain, ja se joku oli sitten aika ikävä ihminen.

Ahdistus oli illan aikana järjenmenetystä hipovalla tasolla (luojan kiitos minulla ei ole taipumusta paniikkikohtauksiin, koska aivan varmasti olisin sellaisen saanut vuokraemännän höykyttäessä minua työkaverini kaverin edessä), ja en todellakaan olisi jaksanut seuraavana päivänä töihin, koska olin lisäksi fyysisesti todella väsynyt. Oli kuitenkin myös superihanaa huomata, että minulla on sen verran verkostoja, että voin pyytää ystäviä tulemaan muuttoavuksi ja he ovat avuliaita ja ystävällisiä ja eivät itse pidä sitä isona juttuna. Välillä kun mietin, miten sydämellisiä ihmisiä minulla on ympärilläni niin tuntuu, etten voi olla ihan kamala ihminen itsekään. Koska jos taas mietin vuokraemännän ystäväpiiriä… no, hänellä ei ole ystäviä, hänellä on vain ihmisiä, joiden kanssa hän on enemmän tai vähemmän riidoissa.

Olen myös todella iloinen, että kaikesta vaivasta huolimatta päätin sohvakaupat tehdä. Osasin heti laskea 1+1 että jos sitä on myymässä työkaverin kaveri, joka asuu kaupungin ulkolaidalla (onneksi itse asun samalla suunnalla), niin kyse on todennäköisesti siitä, että huonekalu on ollut kallis, se on hyväkuntoinen, mutta kukaan ei halua lähteä hakemaan sitä sieltä hevontuutista. Ja olin ihan oikeassa, koska ei minulla kyllä näin saakelin hienoa sohvasänkyä ole koskaan ollut, ja päällinenkin vaikuttaa melkein uudelta, ja sain mukaan vielä jotain hoitoainetta. Täytyy sanoa, että ei Berliiinissä ihan kaikkia ihmisiä kiinnosta huonekalujensa kunto niin paljon, että niihin jotain tekstiilinhoitoaineita käytettäisiin.. aika moni kuitenkin nukkuu vain patjalla lattialla jossain kurjassa kimppakämpässä.

No, minä olen sohvan myötä taas yhden askelen lähempänä oikeaa kotia. Alkuun pärjään uudessa asunnossa hätätilassa vaikka ilman muita huonekaluja, koska tässähän on nyt sekä sohva että sänky. Täytyy vain löytää se asunto ensin. Ensi viikolla laitan luottotietotodistuksen hakuun, ja sitten tohtiikin jo melkein alkaa etsimään sitä Kotia. Toivottavasti löytyy sellainen, jossa on poistoilma. Onneksi tosin lännessä tuntuu olevan paremmin rakennettuja uudempia kämppiä. Ainakin mitä jo kuvia joistakin katselin, niin ihan eri tavalla asunnoilta näyttivät kun nämä hienosti ”Altbauksi” tituleeratut rotanloukot täällä.

2 kommenttia:

  1. Toi homeus on niin hanurista. Ja muuten Suomessakin peitellään ja valehdellaan homeista eikä uskota että ne sairastuttaa. Iso osa lääkäreistä ei tunnista eikä halua diagnosoida homesairauksia, ihmisiä syytetään psyyken ongelmista vaikka ongelmana on homekoulu tai homekotin. Rakennuttajat eivät halua myöntää homeita, vaan väistelevät ja pahastikin sairastuneet ihmiset jäävät ilman korvauksia ja hoitoa. Yksin kaveri juuri osti himoitsemansa omakotitalon kahden pienen lapsen ja miehen kanssa, asuivat siellä non vuoden, lapset koko ajan kipeinä ja sitten tuli tuomio - hometta. He joutuivat muuttamaan takaisin kerrostaloon ja kaikki omaisuus meni. MItään homeistahan ei voi viedä homeettomaan, koska ne itiöt tulevat mukana. Ja tunnen pari tosi pahasti sairasta ihmistä jotka ovat lähes kotiensa vankeja kun ovat altistuneet niin pahasti. JOten, en halua pelotella, vaan toivon että löytäisit äkkiä homeettoman kodin jonne voisit viedä ihanan sohvasi ennenkuin se homehtuu liikaa. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo no Suomessa tuo on kuitenkin ihan eri tasolla. Suurin osa kerrostalokannasta on niin uutta, että niissä on ilmanvaihto. Suomessa on vaikeaa kuvitella asuntoa, missä ei olisi liesituuletinta, niitä ilma-aukkoja jokaisen huoneen ikkunan yläpuolella ja vessassa jonkinlaista systeemiä myös. Ja tuosta homeesta ja homesairauksista kuitenkin puhutaan mediassa. Täällä ne jutut on ihan tosissaan sitä luokkaa että kunhan vain tuulettaa niin hometta ei synny, ja jos hometta syntyy niin kloori ja maalaus päälle. Homesairauksistakaan ei oikein puhuta, eikä ymmärretä nimenomaan sitä että myös rakenteissa sisällä oleva "näkymätön" home on vaarallista, itiöt leviää ympäriinsä. Korvauksistakin jos puhutaan niin se on niin päin että sen hometaloon muuttaneen pitää maksaa korvauksia vuokraisännälle, koska on muka aiheuttanut homeen sillä kun ei ole tuulettanut, vaikka todellisuudessa jokainen vuokralainen vaan maalaa niitten homeitten päälle siinä kohtaa kun ne puskee läpi ja se home kasvaa sieltä ajan kanssa läpi ihan sama miten paljon tuulettaa.

      Onneks täällä nyt se home hengaa kuitenkin tuolla eteisessä ja auttoi tuo paikallinen duunaus sen verran että kumppani selvisi tällä kertaa pienellä kutinalla taipeissa kun viimeksi meni verille asti. Toivotaan siis parasta että homma selviää sillä kun täältä pääsee pois, vaikka olen hyvin tietoinen noista kauhukertomuksista niin ei nyt kuitenkaan ole mahdollisuutta alkaa tuhoamaan koko omaisuutta. Olen kyllä jotenkin niin vakuuttunut että mun paskalla terveystuurilla olisin just niitä tyyppejä mitkä joutuis elämään loppuelämänsä teltassa kun kunnolla herkistyis...

      Poista

Kommenttien tarkastus on päällä, jotta huomaan lukea kommenttisi :) Vanhojakin viestejä voi siis kommentoida, jos ne ovat omalla kohdallasi ajankohtaisia!